Haluaisin katkaista oksani...

Haluaisin katkaista oksani. Haluaisin että kaikki vesi katoaisi sisältäni ja olisin poissa. Haluaisin kadota tätä maailmaa ja olla miettimättä  sitä, mitä muut ajattelevat minusta ja millaisena näkevät minut. Jotkut sanovat, että näytän iloiselta. He luulevat, että näytän vihreältä koivulta, vaikka olen vain kukintansa menettänyt puu, joka toivoo omaa kuolemaansa. Onko siinä jotain väärä, että haluaa pois tästä maailmasta, jos minulla ei ole edes mitään muuta tarkoitustaan elää? Olenko silloin hyödytön, mitätön, tarpeeton?... Olenko koskaan enään mitään?l

Haluaisin olla tomua ilmassa....

Haluaisin, että tuuli saisi minut puhallettua pois. Haluaisin kadota tomuna ilmaan, mutten pysty siihen vielä. Olen liian iso... Kidutan kroppaani syömällä, ahmimalla itseni täyteen. Minua turvottaa ja haluan sen kokonaan pois. Haluan kontrollin takaisin ja laihtua 30kiloa. Miksi sen täytyy olla niin vaikeaa? Miksen pysty siihen enään, vaikka haluaisin? Ruoka on ihmisen pahin huume. Miten jaksan aamulla nousta ylös sängystä ja lähteä lenkille? Miten ennen jaksoin? Miksen enää jaksa? Tiedän olen läski ja en ole ylpeä siittä. Kaikki sanovat minua iloiseksi ja haluaisivat olla kuin minä. Mutta miksi en itse halua olla minä? He eivät tiedä tuskaani jonka yritän huutaa ulos, mutta en onnistu siinä. He vain näkevät ulkokuoren, eivät rikkinäistä sisältöä. Olen hämmentynyt. Vaikka kuinka kovaa yritän en silti pysty siihen, yritän lujempaa ja lujempaa, mutta en onnistu. Olen epäonnistuja, laiska, kyvytön, ruma, lihava jne. Miksen pysty enään siihen, mihin aiemmin pystyin? Haluan pystyä taas ja olla vähän iloisempi. Minun on pakko nousta aamulla ylös ja lähteä lenkille ja vastustaa ruokaa jotka ei kuulu listaani. Haluan vain niin kovasti olla tomua ilmassa jota kukaan ei huomaa..

Mitä MINÄ ajattelen

Haluan olla taas höyhenen kevyt, se joka voi liidellä vapaana. Olla pelkäämättä  sitä, että rikkoisi kaiken mihin koskisi. Jokainen askel tuntuu raskaalta kuin perässäsi roikkuisi miljoonia painoja. Haluan tuntea taas keveyden, askeleiden helppouden. Syöminen karkasi käsistä, kontrolli katosi. Haluan kontrollin takaisin ja sen tunteen, kun et syö ja olet onnellinen. Haluan olla onnellinen, mutta kontrollin täytyy palata. Olen onnellinen vasta silloin, kun vaaka näyttää nollaa... Olen epäonnistunut liian monta kertaa, mutta en halua sitä enää. Haluan olla vain onnellinen. Toiset sanovat, että elämä ei voi vain pyöriä ruuan ja kropan ympärillä. Olen toista mieltä. Jos tulen onnelliseksi asiasta, miksi en saisi tehdä niin. Jos en ajattelisi ruokaa ja söisin AINA mitä haluan, olisin jälkeenpäin hyvin surullinen. Ihmiset ovat erilaisia. Meitä ei voi tuomita siittä, että haluamme olla laihoja. Se on meidän oma valintamme ja elämäntyylimme. Olemme kaikki samanarvoisia ja saamme tehdä mitä haluamme. Jos minä haluan laihtua niin minä teen niin ja kenenkään ei pitäisi puuttua asiaan. Minusta tuntuu, että sisälläni on aikapommi joka räjähtää, jos en laihdu. Haluan vain laihtua ja sopeutua joukkoon. Haluan rakastaa itseäni, mutta en pysty siihen vielä...